Kylän historiaa

Nykyisen kylämme alueen historia menee pitkälle pronssikaudelle asti. Kylässämme on useita pronssikautisia hiidenkiukaita eli hautaröykkiöitä, Kahmon hautaröykkiö on niistä suurin ja tutkituin. Pronssikauden alussa n. 1250 eaa  meren ranta kylämme alueella seurasi n. 30 m korkeuskäyrää ja pronssikauden lopussa n. 500 eaa n. 20 m korkeuskäyrää (Suurarinen Olli,: Recomputation of land uplift valves in Finland – Suomen goedeettisen laitoksen tiedonantoja 83:1, Helsinki 1983).

”Kokonaisuudessaan historiallisten lähteiden havaitaan viittaavan Eurajoen asuttamiseen viimeistään 1200-luvun lopulla tai 1300-luvun alussa. Eurajoen asutus keskittyi lähes täysin jokien rantamille. Näiden lisäksi syntyi kolme kylää; Kuivalahti merenrantaan ja jokien väliseen sisämaahan Sydänmaa ja Kaukomäki. Kummankin nimi viittaa synnyn myöhäisyyteen: kylät sijaitsivat kaukana muusta asutuksesta – sydänmaalla”. (Heino Ulla, Eurajoen historia I, Jyväskylä 1987, s. 98).

Toisen lähteen mukaan kylämme on arvioitu syntyneen 1300-luvun alussa Euran ja Eurajoen kirkonkyliä yhdistävän, Kahalan kautta kulkevan, maantien varteen (Suvanto, Seppo: Keskiaika – Satakunnan historia III, Pori 1973, s. 167). Kylämme on ollut ns. ruotsalaisen vero-oikeuden kylä, joka on kantanut veronsa voina (vs. suomalaisen vero-oikeuden kylät maksoivat veronsa viljoina).

1540 -luvulla talot merkittiin kirjoihin ja kansiin, jotta Ruotsin Kruunun veronkannossa ei pääsisi tapahtumaan unohduksia tai puutteita. Silloin merkittiin Sydänmaan kylän seitsemän taloa maakirjoihin. Sydänmaan talot saivat nimet: Uotila, Yrjölä, Malo, Heikkilä, Uola, Nikula ja Rauvola. (Heikkilä Ilkka, Sydänmaan historia).

Tarinoiden mukaan kylämme läpi kulki Turusta Ulvilaan vievä keskiaikainen ratsutie, jota myös ruumistieksi kutsuttiin. Tie kulki Lapin, Murtamon, Saaren, Rikantilan ja Lutan kautta kyläämme ja siitä edelleen Kaukomäen kautta Irjanteen kirkolle. Siitä eteenpäin tie jatkui edelleen Nakkilan kautta Ulvilaan. Ruumiita kuljetettiin joko jalan tai hevosvoimin Lapin ja Eurajoen rajalla olevan Santtolvin kirkonmäen kautta Irjanteen kirkolle. Tarinoiden mukaan ruumiita olisi tuotu jopa Varsinais-Suomesta asti, sillä monet vähän paremmin toimeentulevat ihmiset haluttiin haudata Pyhän Pietarin suojeluksessa olevalle Irjanteen kirkon kirkonmäelle.

”Ruumistie ei kuitenkaan muodostunut liikenteen valtaväyläksi. Myöhemmissä 1700-luvun alun kartoissa on tosin Lutalta Sydänmaan kautta Kaukomäelle ja Irjanteelle johtava tiensuunta. Kruunu kovisteli 1690-luvulla kaukomäkeläisiä, koska nämä eivät pitäneet kunnossa Kaukomäen ja Sydänmaan välistä ja kruunulle tuiki tarpeellista tietä. Vanha ruumistie on siten saattanut olla pohjana ja tarjota mahdollisimman helppokulkuisia kangasmaita etenevänä hyvät edellytykset jatkuvalle liikkumiselle”. (Heino Ulla, Eurajoen historia I, Jyväskylä 1987, s. 303).

1700-luvun jälkipuolella talojen jakaminen sallittiin ja Sydänmaan seitsemästä kantatalosta muodostuikin jakojen myötä 12 taloa. Heikkilä jaettiin Vanhaksi- ja Uudeksi-Heikkiläksi, Rauvola Vanhaksi- ja Uudeksi-Rauvolaksi, Uola Vanhaksi- ja Uudeksi-Uolaksi, Uotila Vanhaksi- ja Uudeksi-Uotilaksi sekä Nikulasta erotettiin toinen puoli Anttilaksi (nykyinen koulu). Vain Malo ja Yrjölä jäivät jakamatta (Heikkilä Ilkka, Sydänmaan historia).

Lähihistorian taltioimista työstetään paraikaa sekä elokuvan että kirjan muodossa, joten siitä tulossa kattava esitys lähiaikoina.

Kylämme lähihistoriaa ja nykymenoa pohditaan kylästämme tehdyssä lyhytelokuvassa. Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi Satakunnan elävän kuvan keskus teki kyläelokuvia Satakunnasta ja kylämme valikoitui yhdeksi niistä.